Blogi - Henkilöstövuokraus
Nelikymppinen ei ole työpaikan kirous 24.05.2010 17:04
Taloussanomat uutisoi 20.5. kuinka moni nelikymppinen on mielestään liian vanha oppimaan uutta. Kyse toki voi olla itseään toteuttavasta profetiasta, kuten Työterveyslaitoksen erikoispsykologi Eva Tuominen uumoilee. Kun tietynikäisten oletetaan olevan tietynlaisia, he alkavat myös käyttäytyä sen mukaan. Jotkut työpaikathan suosivat nuorta verta, kokemuksesta viis.
Toisaalta Rastorin koulutusjohtajan Mika Ireniuksen mukaan toiset todella uskovat, ettei heillä ole enää mitään annettavaa työelämälle. Pelottaa, jos nelikymppinen on tätä mieltä. Edessä on vielä ainakin 20 vuotta työikää ja monet siitä huolimatta odottavat aikaista oloneuvoksen olotilaa. Sanotaan, ettei vanhaa koiraa opeteta istumaan, mutta ihmisaivot eivät toimi niin. Ihminen oppii uusia asioita missä vaiheessa tahansa, oppiminen vain hidastuu iän karttuessa.
Vuokratyötä on toki mahdollista saada myös omalta alaltaan. Toisinaan taas käy niin, että omaa hommaa etsiessään joutuu tarttumaan siihen, mitä sillä hetkellä on tarjolla. Jos työntekoon on sitoutunut, vuokratyöntekijä ottaa inspiroituneena vastaan uutta informaatiota. Hän on mukautuvainen ja hyvä esimerkki uutta opiskelevasta yksilöstä. Hänen on pakkokin olla, koska ei voi tuudittautua rutiineihin ja työn jatkuvuuteen. Tätä tukee Henkilöstöpalveluyritysten liiton viime vuonna tekemä selvitys, josta paljastuu, että yli puolet vuokratyöntekijöistä ei halua vakituista paikkaa ja kolmannes halusi saada monipuolisesti työkokemusta erilaisista työpaikoista. Tällainen elämäntapa vaatii skarppausta, aktiivisuutta ja uusitusmiskykyä.
Ikä tuo itsevarmuutta
Turvallisuudentunne vähentää stressiä, mutta liiallinen varmuus elämästä laiskistuttaa. Sama palkka tulee samana päivänä kuukaudesta toiseen. Kukaan ei vaadi työssä kehittymistä, uusiutumista ja terävyyttä, sillä potkuja ei anneta, kun perussetin hoitaa ajallaan. Työpaikoilla tätä näkee jatkuvasti. Yli nelikymppiset todella monesti ovat niitä, jotka sanovat aamupalavereissa: “Anna mulle tänään jotain helppoa hommaa.” Ja nuoret saavat tehdä duunia kahta kauheammin eikä heille anneta armoa edes deadlinessa. “Jotenkin ne kannukset on ansaittava”, todetaan takaisin.
Työelämän tuntijat kehottavat kehittämään omanarvontuntoa oli sitten minkä ikäinen tahansa. Nelikymppisellä on suhteellisuudentajua, siksi he stressaavat parikymppisiä vähemmän. Nelikymppisillä ja iäkkäämmillä on lahjana kokemusta ja sen tuomaa itsevarmuutta. Se on tavoiteltavaa ja kadehdittavaakin. Se syntyy uskosta omiin kykyihinsä. Tämän vuoksi nelikymppinen vuokratyöntekijä on hyvä lisä vakituisten joukkoon. Hänellä on itseluottamusta ja halu oppia uutta.
On vissi ero olla parikymppinen ja koppavuutta uhkuva kuin keski-ikäinen ja tietoinen omista taidoistaan. Silloin ei tarvitse todistella mitään. Mieleeni on jäänyt erityisesti STUL ry:n järjestöpäällikkö Isto Aution ajatukset hänen jäädessään eläkkeelle: “Sehän stressaa, jos kokee, ettei ole pätevä tehtäväänsä. Sellaista tunnetta minulla ei ole ollut.”
